Residenssissä monitaiteellinen Ghost Town

Sirkusta, tanssia, mediataidetta ja foley-ääniä yhdistävä Agit-Cirkin ja MakeShift Companyn tuottama Ghost Town tutkii lopun emotionaalista prosessia. Työryhmä työskenteli huhtikuussa kaksi viikkoa Cirkossa. Teoksen työryhmään lukeutuvat sirkustaiteilija Sakari Männistö, balettitanssija Emmi Pennanen, foley-artisti Heikki Kossi, tanssija Emma Lister, mediataiteilija Aku Meriläinen, valosuunnittelija Jessica Hung Han Yun ja dramaturgi Jarkko Lehmus. Sakari Männistö vastasi muutamiin kysymyksiin Ghost Townin taustoista, työstämisestä ja tulevaisuudesta.

Miten loppu ja sen hyväksyminen, ymmärtäminen ja käsittely päätyivät uuden teoksenne teemaksi?

Sakari: Projekti sai alkunsa valokuvasarjasta, joka kuvattiin Nevadan ”kuolemanlaaksossa”, autiokaupungissa nimeltä Rhyolite. Kuolemanlaakso on eurooppalaisten kultaa jahdanneiden matkaajien paikalle antama nimi, paikalliset alkuperäiskansan edustajat kutsuvat laaksoa Timbisha-nimellä (“kivimaali”) ja ovat osoittaneet, että alueella on tarpeeksi vettä paikallisen elämän ylläpitämiseen, mutta siellä ei ole tarpeeksi vettä ja mineraaleja, että siellä voisi pyörittää kasinoa saati kokonaista kau­punkia. Näistä lähtokohdista, kaupungin raunioista, päädyimme abstraktiin ajatukseen siitä, miten jonkin puuttuminen vie tilaa ajatuksistamme, tunteistamme.

Vietitte Cirkon residenssissä pari viikkoa huhtikuun alussa. Kuinka esityksenne kulki eteenpäin kyseisen residenssin aikana?

Tämä huhtikuun jakso oli ensimmäinen jakso, jolloin siirryimme etsimisestä ja materiaalin tutkimisesta teoksen rakentamisvaiheeseen. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun meillä oli lähes koko työryhmä, koronan puitteissa toki, kasassa. Ensimmäistä kertaa pääsimme myös rakentamaan valoja, mikä oli merkittävää. Teos meni joka osa-alueella valtavan harppauksen eteenpäin kohti valmista esitystä.

Taiteellisessa ryhmässänne on eri taiteenalojen edustajia foley-artistista balettitanssijaan. Minkälaista rikkautta ja mahdollisuuksia monitaiteisuus on tuonut teokseenne ja työskentelyynne?

Työskentelymme on hyvin epähierarkkista, mikään taiteenala ei ole lähtökohtaisesti toisen ylä- tai alapuolella, jokaisella taiteilijalla on vapaus tehdä omaa työtään oman alansa ehdoilla ja lähtökohdista, yhdessä. Tämä vapaus mahdollistaa yllätykset ja uudet yhteydet, joita kukaan yksinään ei olisi voinut keksiä tai ohjata.

Miten viimeisen vuoden asettamat rajoitteet ovat vaikuttaneet teoksenne työstöön vai ovatko lain?

Yhteiset jaksot ovat vähentyneet matkustuksen hankaloitumisen ja kallistumisen takia (testit, karanteenit jne). Esimerkiksi Cirkon jaksolla valosuunnittelijamme Jessica Hun Han Yun teki työtä etänä Lontoosta, ja paikan päällä valoja ohjelmoi ja suunnitteli Alina Pajula videoyhteyden kanssa. Tuttu arki loppui ainakin hetkellisesti.

Mitä on Ghost Townin edessä seuraavaksi?

Kesällä jatkamme teosta Tampereen Työväen Teatterin residenssissä, syksyllä harjoittelemme teosta pienryhmissä sekä Englannissa että Suomessa, sitten onkin edessä enää viimeinen sessio ennen kantaesitystä Cirkolla.

Ghost Townin kantaesitys Cirkolla maaliskuussa 2022.