RESIDENSSI: Keskustelu Tiikerin kanssa

Tiikeri valloitti Cirkon livesomet 24 tunnin ajaksi syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Keskustelimme Tiikerin kanssa striimiurakan jälkeen, mistä kaikki juurtaa, mikä haastoi ja minne kuono osoittaa seuraavaksi.

Mistä juontavat Tiikeri-projektin juovat eli mistä ajatus on alkujaan lähtenyt?

Tiikeri-projekti lähti alunperin liikkeelle siitä, että mä rupesin miettimään erinäisiä asioita, jotka vaikuttaa tai on vaikuttanut tai tulee ehkä vaikuttamaan tulevaisuudessa siihen, minkälainen mä olen tyyppinä ja taiteilijana. Sitten tuli kriisi ja en osannut enää sanoittaa tai selittää. Musta tuntu, että mä en pysynyt mukana ympäristön ja maailman ja yleisesti muiden mukana. Sitten aikani kriiseiltyä harmaudessa, oli siellä välissä muitakin värejä, mä aloin ajatella sellasta, että olispa sellasta että vois tehdä tätä työtä, esiintyjän työtä, ilman että siihen liittyy puristeisuutta ja ehkä jonkunlaista vakavuutta onnistumisesta, että voisko olla sellaisia tapoja tehdä ja esiintyä, että se leikki säilyis. Että olis kivaa. Että olis hyvä olla. Toi on se toinen puoli, ainakin tällä hetkellä, mitä mä ajattelen että on. Huomenna mä voin ajatella jotenkin muutenkin, mutta yhtenä pointtina on varmaan myös se, kun on vaikea pyrkiä johdonmukaisuuteen tai sanoittamaan mitä tekee, niin mä oon antanut itteni muuttaa ja muuttua tän projektin mukana, ja tää projekti koko ajan muuttuu ja kasvaa ja saa uusia muotoja ja sävyjä ja mun ei tarvi noudattaa jotain pakettilinjaa, joka jotenkin pysyy sellaisena selkeänä ja järkevänä koko ajan. Että tätä tää on. Sitte toinen puoli tässä on se, että mä olin yks niistä ensimmäisistä, ainakin mun luokalla kymmenen vuotta sitten, kuka hankki sellaisen älypuhelimen vähän niinku sattuman kautta, myöhemmin siitä luovuin. Nyt sit tän projektin myötä, kun mua mietityttää kauheasti sosiaalinen media ja sen vaikutukset kaikkeen ja kaikkiin, niin mä halusin ottaa sen tollaseks alustaks. Ja mä olin ollut niin sanotusti tosi epäaktiivinen somessa, ja nytten tän vuoden teemana on ollut perkeleellinen sometus.

Mikä oli haastavinta 24 tunnin striimin aikana?

Haastavinta striimin aikana oli käsitellä ja kohdata itsensä kanssa se, että kun tulee se hetki, jolloin mä en ikäänkuin keksi mitään, mä en ikäänkuin tee mitään, että mä vaan syön tai keitän kahvia. Niin se, että mä en ala siinä tilanteessa… kun mä huomasin, niissä vaiheissa ihmiset sitten yleensä tippuili sieltä linjoilta pois katsomasta. Niin se se oli haastavaa mutta myös tosi kiinnostavaa tutkailla sitä. Et mä annoin itteni olla siinä kahvinkeittotilanteessa ja siinä että mun täytyy syödä ja juon rauhassa mun aamukahvini kuten aina. Mutta jotta mä vastaisin oikeasti tähän kysymykseen, niin haastavinta oli siis se, että mä en niin sanotusti ala esittämään sen takia, koska mä koen ja huomaan että mun tavallaan tarvis tehdä jotakin, jotta mun katsojat ja seuraajat ei lopeta sitä seuraamista ja katsomista. Mutta siinä pääs aika lähelle sellasia kysymyksiä itsestä. Missä menee jonkun kiinnostavuuden raja? Olenko kiinnostava? Oonko mä kiinnostava vaan aktiivisena tai sillon kun mä keksin jonkun jutun? Mä yritin antaa sen niin sanotun sirkustekemisen ja sellasen tempun pakon, mistä on joittenkin kollegojen kanssa puhunut, yritin ohittaa sen, että mun ei tarvi tehdä sitä temppua, mitä mä ehkä ajattelen että multa odotetaan vaikka mä mietin toisaalta et onks se toisaalta vaan minä, joka sitä odottaa. Tähän päätän tämän.

Mitä yksilökeskeisyyden muodostamista otuksista on paljastunut neljän ensimmäisen osateoksen aikana?

Tää liittyy ensinnäkin tosi paljon olennaisesti siis siihen, brändäyksen tai jonkunlaisen kuvan luomiseen itsestä. Minusta itsestäni on paljastunut sellaista mitä en oo aiemmin huomannut, kun hankin tämän älypuhelimen uudelleen tän vuoden alussa. Mä huomaan, että kun mä oon ollut jossain residenssissä ja alan tutkailemaan, etsiskelemään jotain liikettä, niin mun ajatus on jo siellä, mitä mä julkaisen ja miltähän tää näyttää sitten videolla, jonka mä julkaisen jonnekin. Ja sit mä mietin sitä, että kuinka paljon se ajatus jo jostakin julkaisusta, niin ku ittensä kuvaamisesta ja julkaisemisesta jonnekin, mmm… Mietin kaikkinensa sitä vaikutusta, että miten se yksilökeskeisyys, jota erityisesti sosiaalinen media ylläpitää ja tietysti myös kaikki selfhelp-oppaat, ja sitten kun tietenkin mainonta on nytten keksinyt ottaa sellaiset asiat käyttöönsä, niin kuinka paljon se vaikuttaa kaikkeen mitä me tehdään, mitä me nähdään, mitä me koetaan mitä me kuullaan. Mietin myös sellasta tiedostamatonta kerrosta, joka on tavallaan kaiken sen päällä, mitä me tehdään tai miten me katotaan asioita. Enkä mä sitten sitä sano, että onko se huono tai hyvä, mä ajattelen myös, että tuon yksilön aika on ollut tärkeä aika erityisesti moninaisuudelle tai sen kannalta ja kaikenlaisten asioiden näkyväksi tulemiselle. Musta on myös paljastunut, miten nopeasti tulee riippuvaiseksi siitä, kuinka monta tykkäystä jokin kuva saa tai muu päivitys tai julkaisu. Kuinka paljon mä käytän mun päivästä siihen, että mä ajattelen tai tsekkaan sitä. Sit välillä mä mietien, että mitä jos mä käyttäisin sen saman ajan siihen, että mä opettelisin ymmärtämään muita paremmin tai menisin kohti toisia tai, emmä tiedä, muodostaisin yhteisöjä. Mä huomaan myös, että mua hämmentää Facebookissa tosi paljon se, että kun on kaikenlaisia päivityksiä, että kun mä näen sen kaiken kaikkiaan mainospaikkana, mutta myös jonkunlainen jakamisen paikkahan sekin on, mutta eihän sielläkään sitten oo… Niin kun jos ei oo toisia siellä, niin eihän oo mitään tai ketään kenelle jakaa. Mmm.

Mihin Tiikeri suuntaa seuraavaksi?

Ainakin pureskelee kaikkia neljää edellistä. Mä luulen että se Tiikeri kuljeskelee vähän eri paikoissa ja pysähtyy sitten miettimään, hmm, missä sitä seuraavaksi huvittaisi esiintyä. Tiikeri aikoo myös käydä ostoksilla, hankkia loopstationin ja sitten oli vielä yksi juttu mitä se aiko. Se aikoo kehitellä itselleen some-identiteetin, niin se pitää käsikirjoittaa eli perkeleellinen sometus jatkuu. Ja tota ilma-akrobatiaa se lähtee tutkailemaan seuraavaksi aika silleee rohkeesti, jos ilman niitä raitoja. Siis mä taas valehtelin tossa alussa.

Tiikerin vapaa sana:

Sitten mä oon miettinyt myös sitä paljon, että kun me usein perustellaan tai puhutaan, että täytyy olla siellä somessa, jotta pysyy kartalla siitä, että mitä ympärillä tapahtuu. Niin siinä rinnalla mä mietin sitä, että kuinka paljon me, kun me käppäillään tuolla kaduilla silleen ihan oikeasti, kuinka paljon me suljetaan sitä omaa tilaa. Konkreettinen hirveen hyvä esimerkki on vaikka se, et me laitetaan luurit korviin ja tuijotetaan sitä älypuhelinta. Mä huomaan, että jos on jossain ratikassa ja on vaan tuijottanut sitä puhelinta ja sit on ihan kujalla missä sitä onkaan. Ja sit mä mietin, että pysyks mä jotenkin ajan tasalla. Mä en oo ihan varma mitä se tarkoittaa. Hmm. Tapahtua tapahtuminen ja missä tilassa. Plus sit mä mietin sitä, että vaikka Facebook se siellä tarkkailee ja mittailee, mikä olis sellaista mitä se tarjoilee, mitä se ajattelee että sua kiinnostaa kun sä siellä klikkailet, niin sittenhän siitäkin muodostuu sellanen tietynlainen ajatusten ja asioiden kupla. Ainakin ite on sen verran laiska, että mä menisin selailemaan oikeasti mun 500 kaveria, sen oman jonkun lähipiirin ulkopuolelta menis kauheasti lukemaan, että mitä muut kirjoittelee, päivittelee tai julkaisee. Kyllä sitä ite selailee sitä, mitä Facebook tarjoaa ja se on jotenkin kursinut sen tarjonnan mulle siihen valmiiksi. Tällasia mä pohdin.

Uuden sirkuksen keskus ry on toiminut suomalaisen nykysirkuksen edistäjänä ja kehittäjänä jo vuodesta 2002.

Kaasutehtaankatu 1 (Rakennus 8, Kojehuone)
00540 Helsinki

Postiosoite: Kaasutehtaankatu 1/4
Sähköposti: cirko@cirko.fi

Tilaa uutiskirje