RESIDENSSI: Agit Cirk – 2+2+2

2+2+2 Tuo lavalle kaksi akrobaattia, kaksi tanssijaa ja kaksi pariskuntaa. Roolit muuttuvat ja tunnelma vaihtuu hetkessä leikkisästä tummanpuhuvaan ja takaisin. Haastattelimme Sirkustaiteilija Jenni ”Inni” Lehtistä, sirkustaitelija Sasu Peistolaa, tanssija/akrobaatti Saku Mäkelää ja tanssija Riia Kivimäkeä esityksen teemoista ja kahden merkityksestä.

Miten teos sai alkunsa?

Sasu: Lähtöajatuksenani 2+2+2-teokselle oli valmistaa eri taiteenlajien rajoja ylittävä esitys, jossa tasavertaisessa roolissa olisivat sirkus, tanssi ja musiikki. Olin kiinnostunut tutkimaan eri taiteenlajien praktiikkaa esityksen teossa sekä näiden eri ammattilaisten suhdetta toisiinsa lavalla.  Esityksen harjoitusperiodi oli tarkoituksellisesti pitkä ja jaksottainen, voisi jopa käyttää sanaa ilmava. Esityksen taustateemoina olivat roolit, normit ja sosiaaliset paineet.

Alkuperäisessä ideassani teoksessa esiintyisivät kahden sirkustaiteilijan ja kahden tanssijan lisäksi kaksi muusikkoa. Aloitimme nykyisen esiintyjäkokoonpanon kanssa ryhmälähtöisen työskentelyn ja teimme teokselle synopsiksen ja yhteiset teemat. Rahoituksesta ja aikataulusta johtuen päätimme rajata työryhmän esiintyjäkaartin nelihenkiseksi ja muusikoiden lavalle tuomisen sijaan korostaa valo- ja äänisuunnittelijan osuutta työryhmätyöskentelyssä.

Meitä kiehtoo ajatus ihmisestä, joka ei olisikaan vetänyt näitä kerroksia ylleen. 

Mitä haluatte tutkia ja löytää?  

Riia: Ollaan puhuttu paljon yhteiskunnan paineista ja tarpeesta lokeroida ihmisiä, paineista jotka johdattaa tietyllä tavalla suoriutumisen, olemisen ja näyttämisen kierteisiin. On paljon äärimmäisiä mielipiteitä, vastakkainasettelua ja erilaisia normeja. Meitä kiehtoo ajatus ihmisestä, joka ei olisikaan vetänyt näitä kerroksia ylleen. 

Tämä teos on tutkimusmatka siihen, voiko näiden kerrosten alta vielä löytää vain ihmisen ja minkälaisten kerrosten läpi pitää kaivautua? Tai ainakin nostaa esiin kerrosten alta paljastuvia tunteita ja ajatuksia. Me tutkimme myös sitä, voiko 2+2+2 sulautua yhdeksi ja voiko toiseen paiskautua niin kovaa, että pääsee sisään. 

Meitä on tässä lavalla muun muassa kaksi naista, kaksi miestä, kaksi pariskuntaa, kaksi tanssijaa ja kaksi sirkusartistia. Teoksen atmosfääristä vastaa myös kaksikko, valosuunnittelija ja äänisuunnittelija. Puramme ja heijastamme näitä teemoja suhteessa toisiimme pareittain ja yksilöinä sekä tietysti ryhmänä. Haluamme kulkea uudenlaisia polkuja ja löytää jotain uutta myös itsestämme. Mielenkiintoista on myös se, että pääsemmekö itse loppuun asti pukematta yllemme mitään rooleja. Mitä rooleja meillä on ja miten se vaikuttaa meihin, kun teemme tätä teosta.  Haluamme haastaa myös katsojaa tiedostamaan omaa katsettaan. Mitä automaattisia oletuksia syntyy, tai onko jotain asenteita, joita voisi kyseenalaistaa? 

Näemme valmiissa teoksessa fyysistä ilotulitusta, kehojen äärirajoille viemistä, tummaa monisävyistä äänimaisemaa ja kerronnallisesti yksityiskohtia korostavia valaistusratkaisuja.

 Teoksenne toteutetaan devising-tekniikalla. Miten olette päätyneet juuri tähän, ja aiheuttaako improvisaatio koskaan haasteita?

Inni: Tutustuin devising-tekniikkaan noin 10 vuotta sitten, kun työskentelin nuorisosirkuskoulussa. Sirkuskoulun opettajana ohjasin nuorille kokonaisuuden, joka toteutettiin devising-tekniikalla. Kokemuksesta jäi minulle halu kokeilla työtapaa joskus ammattilaisryhmän kesken, ja ajatuksen kypsyttyä ehdotin tätä työtapaa 2+2+2-työryhmälle.

Devising-menetelmällä esitys luodaan ryhmän omien lähtökohtien, ideoiden ja näkökulmien pohjalta. Käännettynä sana (devising) tarkoittaa luomista, tekemistä ja keksimistä, jotka ovat sirkukselle hyvin ominaisia. Valintamme tehdä teos ilman ohjaajaa tekee prosessista poikkeavan.

2+2+2-prosessissa pyrimme demokraattisiin päätöksiin sekä harjoitussalissa että esitystä auki kirjoittaessa. Taiteellisen produktion luominen ilman hierarkkista rakennetta on huomattavasti hitaampaa kuin työskentely ohjauksen alaisena, jolloin yksittäisellä henkilöllä on vastuu ja ajatus kokonaisuudesta. Jokaiseen lavalla tapahtuvaan asiaan on parhaimmillaan, tai pahimmillaan, kuusi eri näkökulmaa, joista jokainen voi olla oikea. Tämä on teoksen kannalta rikkaus, jota oikein käyttämällä työprosessista tulee kuuden fuusioituneen taiteilijan yhteinen ”leikkikenttä” ja lopputuloksessa näkyy jokaisen yksilöllinen kädenjälki.

Demokraattisen yhteistyön haasteena ovat olleet rajat, joita on ollut vaikea määrittää etukäteen. Keskinäisellä kommunikoinnilla on prosessissa tärkeä rooli. Joustava ja ratkaisukeskeinen keskusteluilmapiiri tuntuu olevan ainoa tapa päästä maaliin.

Tätä kirjoitusta laatiessa työaikaa on kuukausi jäljellä. Tunteet poukkoilevat innostuksen, ilon, kauhun ja kutkuttavan jännityksen välillä. Näemme valmiissa teoksessa fyysistä ilotulitusta, kehojen äärirajoille viemistä, tummaa monisävyistä äänimaisemaa ja kerronnallisesti yksityiskohtia korostavia valaistusratkaisuja. Yksityiskohdat virittyvät paikoilleen ja kohtaukset piirtyvät yhä selkeämmiksi mielessämme. Päämäärään saavuttaminen tapahtuu ryhmän panoksen sekä sattumien että kokemuksen kautta.

Miksi juuri kaksi? 

 Koska et ole yksin. 

Työryhmä: Sirkustaiteilija Jenni Lehtinen sirkustaitelija Sasu Peistola, tanssija/akrobaatti Saku Mäkelä, tanssija Riia Kivimäki, valosuunnittelijat June Horton-White ja Jere Mönkkönen, äänisuunnittelija Joonas Outakoski, ulkopuolinen silmä Petri Tuominen

Esityksen ensi-ilta Stoassa 15.11.2019

Uuden sirkuksen keskus ry on toiminut suomalaisen nykysirkuksen edistäjänä ja kehittäjänä jo vuodesta 2002.

Kaasutehtaankatu 1 (Rakennus 8, Kojehuone)
00540 Helsinki

Postiosoite: Kaasutehtaankatu 1/4
Sähköposti: cirko@cirko.fi

Tilaa uutiskirje