HAASTATTELUSSA: Piilotetun äärellä – haastattelussa Jäntti & Venna
Jäntti ja Venna ovat palanneet. Ballantine Scale -esityksessä he tutkivat ulko- ja sisätilan rajapintaa, luontoa ja kulttuuria, päivän ja yön taitekohtaa. Katsoja johdatetaan meren äärelle, suureen valkoiseen telttaan. Haastattelimme taiteilijakaksikkoa muun muassa yhteistyön, merenrannan ja rajapintojen merkityksestä.
Ilma-akrobaatti Ilona Jäntti ja muusikko Aino Venna ovat työskennelleet yhdessä jo vuodesta 2015, jolloin tuli ensi-iltaan Yablochkov Candle. Ballantine Scale saa ensiesityksensä Bristolissa, josta se matkaa Lontoon kautta kohti Helsinkiä ja Cirkoa. Duon muiden teosten tapaan se yhdistää sirkuksen ja musiikin saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka irrottaa katsojan vallitsevasta ajasta ja paikasta. Ennen ensi-iltaa julkaistiin esityksen preludivideo, joka yhdistää Jäntin ilma-akrobatiaa Aino Vennan tulkintaan Love Hurts -klassikosta. Filmille kuvattu video antaa viitteitä teoksen mystisestä maailmasta. Ilmassa on samalla sekä alun että lopun tuntu. Iltaruskon kultaamasta vedestä kohoavat valkeat rakennukset, jotka vajoavat kenties yhä syvemmälle mereen. Ballantine Scale on asteikko, joka mittaa rannan suojaisuutta.
Yhteistyö sulattaa kaksikon yhdeksi. Myös haastattelun kysymyksiin Jäntti ja Venna ovat vastanneet yhdessä. Duo ei tyydy kompromisseihin vaan pyrkii kohti kirkasta yhteistä visiota.
Miten esityksen maailma syntyi?
Fiilistelimme proggiksen alussa skandinaavista valoa, valkoisia telttoja ja puhtaita linjoja. Näistä elementeistä nousi molemmille erilaisia, vahvoja mielikuvia, joita kohti lähdimme kulkemaan.
Olemme ihmislajina myös näennäisen suojassa omien suojarakennelmiemme keskellä ja kenties vasta nyt kohtaamassa ympäristömme realiteetteja.
Miksi juuri merenranta?
Meren äärellä olemme erilaisessa mittakaavassa. Näennäisesti turvassa, mutta suuren luonnonvoiman äärellä kaikki joutuvat tekemisiin oman pienuutensa kanssa ennemmin tai myöhemmin.
Ballantine Scale on asteikko, joka mittaa kunkin merenrannan lajiston perusteella, kuinka suojainen ranta on. Tutkiessamme aihetta törmäsimme lauseeseen, joka inspiroi meitä heti:
”Different species growing on rocky shores require different degrees of protection from certain aspects of the physical environment” (”Erilaiset kivisten rantojen lajit vaativat eriasteista suojelua fyysiseltä ympäristöltään”).
Olemme ihmislajina myös näennäisen suojassa omien suojarakennelmiemme keskellä ja kenties vasta nyt kohtaamassa ympäristömme realiteetteja.
Miten työskentelette yhdessä? Onko helppoa löytää yhteinen visio?
Meillä on Tupu, Lupu ja Hupu -henkinen tapa assosioida, eli toinen jatkaa helposti toisen ajatuksen loppuun ja mielleyhtymät ovat pitkälti jaettuja. Tähänkin haastatteluun oli helpointa vastata yksikkönä Jäntti & Venna!
Eriävissä kysymyksissä emme juurikaan tee kompromisseja vaan koitamme aina löytää uuden ratkaisun, joka on molemmista se paras vaihtoehto.
Olette työskennelleet yhdessä vuodesta 2015, onko yhteistyönne muuttanut muotoaan ajan myötä?
Sama energia on säilynyt tekemisessä alusta lähtien, mutta tietenkin ystävystyminen on tehnyt työnteosta entistä hauskempaa ja ehkä myös kahjompaa! Hankimme taannoin Turun kaupunginteatterin vanhan esiripun ”johonkin tulevaan teokseen” ja heti putkeen harmittelimme sitä, ettei varastotilaa löytynyt myynnissä olevalle pienelle teepaviljongille.
Miten syntyi esityksen preludivideo?
Ideoimme videon yhteistyössä sen ohjaajan Theofanis Kavvadaksen kanssa, joka sai idean kuvata koko komeuden 16 mm filmille. Halusimme luoda esitykselle siitä osin irrallisen kehyksen, joka johdattaa katsojat Ballantine Scalen maailmaan.
Meitä molempia kiehtovat epätilat ja -ajat, koska ne ovat salaisuuksien tyyssijoja.
Mitä voi löytyä rajapinnoilta ja taitekohdista?
Rajapinnoilta ja taitekohdista löytyy kaikkea kiinnostavaa, piilotettua. Meitä molempia kiehtovat epätilat ja -ajat, koska ne ovat salaisuuksien tyyssijoja.
Ballantine Scale Cirkossa 24.10.–6.11.