HAASTATTELUSSA: Hippolyten kirjastonhoitaja ei hyssyttele
Monilahjakas taiteilija Hippolyte esittää The Librarianin ammattiylpeää kirjastonhoitajaa Paul-Émilie Dumoulinia. Elinvoimaisella roolisuorituksellaan Hippolyte kutkuttelee niin nauruhermoja kuin nostattelee lukuhaluja. Keskustelimme Hippolyten kanssa niin esityksen kuin Le Gros Orteil -ryhmän taustoista sekä kirjojen merkityksestä 2020-luvulla.
Mistä The Librarian kertoo?
Esitys kertoo Dumoulinin tarinan. Vakava ja ylpeä mutta toisinaan kovin kömpelö kirjastonhoitaja on työskennellyt ammatissaan 25 vuoden ajan. Hän pitää kirjahyllyt moitteettomassa järjestyksessä ja varmistaa kirjaston siisteyden päivästä toiseen. Mutta varrohan, kun kirjastonhoitaja kohtaa kiehtovan kirjan – hän lukee otteita ääneen ja sukeltaa syvälle tarinaan. Värisyttäviin seikkailuihin eläytyessään hän jongleeraa, breikkaa, beatboxaa ja siinä sivussa tekee muutaman akrobaattisen tempun. The Librarian on hauska ja herkkä sirkusesitys, joka kuvaa, miten lukeminen laittaa mielikuvituksemme laukalle. Lisäksi sen tarkoituksena on jakaa lukemisen riemu lasten kanssa.
”Tiedostimme, että lukeminen auttaa lapsia ja nuoria kehittämään kielitaitoa sekä herättelee mielikuvitusta.”
Miten esitys syntyi?
Lukeminen on aina ollut stimuloiva ja helposti lähestyttävä toimi esityksen ohjaajalle Marie-Hélène D’Amoursille. Koska itsekin olen himolukija, tiimiydyimme luomaan tämän teoksen tribuutiksi kirjoille. Tiedostimme, että lukeminen auttaa lapsia ja nuoria kehittämään kielitaitoa sekä herättelee mielikuvitusta. Koulutustaustamme ollessa sirkuksessa sekä teatterikoulussa yhdistimme D’Amoursin klovniasiantuntemuksen akrobatiataitoihini, joista syntyi luova, hassu ja energinen kirjastonhoitajan hahmo.
Mistä tulee ryhmän nimi Le Gros Orteil (suom. isovarvas)?
Kun ohjaaja Marie-Hélène D’Amours opiskeli Quebec Cityn sirkuskoulussa, monet opettajat huomasivat, ettei hän pystynyt ojentamaan toista isovarvastaan. Marie-Hélène teki parhaansa, mutta varvas vain kapinoi! Tästäkin huolimatta hän valmistui koulusta menestyksekkäästi, muttei unohtanut tätä erityistä fyysistä piirrettään. Muutamaa vuotta myöhemmin hän päätti nimetä lapsille ja nuorille suunnattujen esitysten sirkusryhmänsä Le Gros Orteiliksi hauskana muistutuksena kouluvuosistaan.
”Kirjat ovat tärkein perintömme: ne ovat paras tapa jakaa tarinoita, filosofiaa, seikkailuja – mikä tahansa on mahdollista, kun avaat kirjan!”
Mitä mieltä olet lukemisen ja kirjojen asemasta juuri nyt, etenkin lasten ja nuorten ollessa kyseessä?
Nykyään monet käyttävät elektronisia laitteita lukiessaan. Toki siinä ei ole mitään vikaa, mutta kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä paperisia kirjoja ei voi korvata. Sivun kääntämisen tunne, paperin tuoksu, kirjanmerkin käyttö… Kirjat ovat tärkein perintömme: ne ovat paras tapa jakaa tarinoita, filosofiaa, seikkailuja – mikä tahansa on mahdollista, kun avaat kirjan! Vuonna 2020 nuoret tuppaavat viettämään paljon aikaa, jopa liiankin kanssa, näytön edessä. Minusta meidän ainakin pitää tutustuttaa lapset varhaisessa vaiheessa lukemisen nautintoon ja myöhemmin rohkaista heitä lainaamaan ja ostamaan kirjoja. Lukeminen on paras tapa matkata ajatuksissaan!
Minkä kirjan haluaisit muuttaa todeksi ja miksi?
Ehdottomasti Khalil Gibranin Profeetan. Kirja kertoo miehestä, joka jakaa tietonsa muun muassa onnesta, rakkaudesta, intohimosta, ystävyydestä, uskonnosta, kauneudesta, kuolemasta, järjestä, surusta ja vapaudesta – elämästä ylipäätänsä! Haluaisin nähdä maailmaan juuri niin kuin se on kuvattu Gibranin kirjassa.