Aihe-podcast
Sirkustaiteilija Sasu Peistola ja muusikko-äänisuunnittelija Petteri Rajanti keskustelivat ennen kaikkea aiheesta. Kollektiivinen pohdinta Aiheesta on myös kuunneltavissa:
*Letkeää musiikkia*
Pep: Kukahan on meidän oletettu kuulija?
Sasu: En tiedä. Toivottavasti joku jaksaa kuunnella.
P: Hei, Ville.
S: Hei, Jarkko.
P: Ja hei, kaikki muut opiskelijat.
S: Eli täällä on siis Petteri Rajanti, äänisuunnittelija.
P: Sasu.
S: Sasu Peistola, sirkustaiteilija.
Yhdessä: Mielen askarrus.
S: Mmm…
P: Mikä… Mikä on niinku… Mitä se aihe nyt sitten niinku on?
*Letkeää odottavaa musiikkia*
S: Ja tota noin niin. Niin. Eli meidän piti siis puhua tosta aiheesta.
P: Mm.
S: Aiheesta. Aiheesta teoksessa. Miten käsitellä aihetta teoksessa.
P: Aiheemme on aihe.
S: Joo.
P: Ja että tämä hiukan monimutkaistuisi tässä näin, niin tämä meidän keskustelumme on myös teos.
*Musiikillinen aksentti ja pitkä odottava sointu*
*Aihe!*
P: ?assekoet attehia älletisäk netiM. – Miten käsitellä aihetta teoksessa?
S: Wikipedian merkitys…
*Kellon lyönnin ääni*
”Aihe, motiivi tai teema on taideteoksen lähtökohtana oleva ajatus…tai ympäristöstä löytyvä esikuva.” (Konttinen & Laajoki, 2000, s. 16)
”Motiivi voi olla muotoaihe, taideteoksen hallitseva idea tai teema.” (Kallio, 1991, s. 423)
*Kellon lyönnin ääni*
*Teema!*
P: Täs on tää mulle niinku mielenkiintoinen yhtymä tuli tosta noin, että jos se on niinku ”motiivi”. Että se on tämmösen motivaation tai…
*Nouseva kuulas ääni.*
…liikkeellelähdön, jotenkin niinkun…
*odottava musiikki, kuin kellon tikitys*
S: Helpompi käsittää musta niinku, ”motiivi”.
P: Joo.
S: Ja se mistä… mistä puhuttiin: “Haluan tehdä tätä.”
P: Joo.
S: …eli motiivi.
P: Motiivi.
*nouseva tikittävä musiikillinen teema*
P: Mutta mikä on meidän motiivimme tehdä tämä teos?
*musiikin rytmi vahvistuu*
*Motiivi!*
S: Tässä on vielä tää… Pitää lukea ”aiheen ja motiivin historia”.
*kaikuen*
”Aiheen ja motiivin historia on lähinnä kulttuuri- ja taidehistorian piiriin kuuluva tutkimusmenetelmä, …
*käkikello soi*
…jossa keskitytään taideteoksenaiheeseen, eikä niinkään sen tekotapaan tai tyyliin…
*käkikello soi*
Taideteosten motiiveina ovat yleensä tekijälle tärkeät asiat ja siten aihe- ja motiivihistoria liittyy myöskin sosiologiaan ja kulttuuriantropologiaan.’” (Wikipedia, 2020a)
*käkikello soi kahdesti ja jää kaikumaan*
S: No. Pitäskö mennä ihan lähtöpisteeseen? Mä voin vaikka aloittaa, että miten mä työskentelen.
P: Okei.
*kynällä paperille kirjoittamisen ääni*
S: Ja… No, teos lähtee aika usein siitä, että on… tai kirjoittaa apurahahakemusta.
*heleä kello soi*
Tai idea on varmasti ollu aikasemmin, mutta kun sä lähet jäsentämään sitä paperille, niin se on ehkä ensimmäinen semmonen niinku, missä se selkeytyy ja kirkastuu…
*heleä kello soi*
…ehkä kirkastuu… jollain tasolla kirkastuu… Ja siinä on yleensä jonkun näköinen aihe…
*heleä kello soi*
…niinku ‘teemakin’ voi olla semmoinen kuvaavampi kuin ”aihe”.
Elikkä joku teema mistä lähtee niinku liikenteeseen.
*kolme nousevaa heleä kelloa soi*
P: Onko… Tähän välikysymys tässä.
S: Joo.
P: Onko sulla semmosta… koska mulle tuntuu olevan käyneen näissä nimenomaan niinku sirkusesityksissä aika usein sillai, että…
Yhdessä kaikuen: Nykysirkus!
P: …että apurahahakemusta varten on keksitty joku nimi,…
*nimi, nimi, nimi, nimi, nimi, nimi, nimi, nimi….*
…jonka oletetaan, että tämä vois olla kiinnostava nimi teokselle.
Joka tavallaan jo vähän ehkä houkuttelee esiin sitä aihetta.
S: No joo. Kyllä se mulle henkilökohtaisesti se on vaikein, että mikä se nimi on, just sen takia että se merkkaa niin paljon, että yleensä siellä on niinku se suluissa (työnimi), että se ei oo kiveen hakattu.
P: Joo.
S: Se riippuu osittain myös siitä, että niinku… Tuo on muuten hyvä kysymys, koska se on aika usein muuttunut, se työnimi, että mikä se sitten lopulta on. Että on löytynyt niinku paljon parempi. Ku se elää kuitenkin niin paljon se… siitä, mitä se on vaikka ensimmäisessä…
*naks*
…apurahahakemuksessa…
*naks*
…siitä kolme vuotta eteenpäin ruvetaan tekemään…
*rahapussin kilahdus*
…siitä kaks vuotta eteenpäin se on ehkä valmis, niin se vaihtuu.
P: Joo.
S: Mut silleen yleensä, jos on joku aihe…
*aihe*
…tai teema…
*teema*
…ja sille on vaikka tullu apurahat, niin aika hyvin on pysynyt siinä, että pystyy tavallaan tekemään selvityksen. Että ei ole menny ihan mihin sattuu. Mutta siinä se on, se ensimmäinen, varmaan, koska sitä lähtee sitten jäsentään paperille.
P: Voisko… Semmonenkin vois olla kiinnostava asia pohtia, että onko sitä itsellä tai onko sitä lähipiirin tekijöillä, ihmisillä, sanottavaa, josta se kumpuaisi se, että nyt tätä aihetta niinkun…
Että mulla on palava tarve puhua juuri tästä aiheesta tai teoksen kautta jotenkin käsitellä tällästä aihetta. Musta tuntuu, että se jotenkin lähtee enemmän sellasesta, että vähän koittaa jotenkin havainnoida maailmaa, ympäröivää maailmaa, että mikä olis jotenkin semmonen… tällä hetkellä kiinnostava…
S: Itseään kiinnostava?
P: Niin.
S: Joo. Mulla ainakin ne on hyvinkin henkilökohtasia. Mun on vaikee tehdä ylipäätään haistella mitään. Tai sitten… siitä tulee aika helposti sellanen poliittinen propaganda. Mä ymmärrän, mitä sä tarkotat, mutta että se ehkä mulla ainakin lyö vähän niinku jarrua päälle, että mä niinku… että mä tekisin jotain, minkä mä ehdottomasti haluisin tuoda läpi. Niinku jonkun viestin.
*kellopeli soittaa heleää nousevaa teemaa*
S: Se on tosi henkilökohtainen, että: “Okei, musta nyt tuntuu tältä.” Mutta se tietty sit nousee sille tasolle, että tässähän on tää kulma. Mutta tota noin niin… Mikäköhän se on?
*aihe – teema – aihe – teema, teema, teema, teema – aihe*
S: Niinku, ehkä puhutaan… Että voidaan sanoa, että yhteiskunnallisella tasolla, että mikä vois olla. Että sellasia ei ehkä niinkään. Mutta kyllähän niihinkin aina sitten sisältyy hirveesti omakohtasia, niinku että: “Hei, mä koen tän näin.”
P: Että jos tämä asia on vaikka vaikeata, niin se voi olla myös muille vaikeata, ja siten se tulee sitten niin yleiseksi se teema tai aihe…
*Aihe!*
…tai kysymys, mitä siinä käsitellään.
S: Ja ainahan siellä on niinku se kärsimys…
*kaukaista tuskanhuutoa*
…se tekijän kärsimys, mihin kaikki samaistuu.
*Aihe! … Teema!*
*kellopeli soi*
P: Mä… Must… Mä oon jotenkin joskus koittanut miettiä, kun puhutaan tommosessa anglo-amerikkalaisessa kulttuurissa tämmösestä ”human condition”. Niin onko sille mitään hyvää suomenkielistä vastinetta? ”Ihmiselo”? Jotenkin, “tämä koskee nyt ihmiseloa”. Siitä tulee jotenkin vähän niin einoleinomainen olo, että “ei tämä koske enää minua”.
*Keinotekoiset ei-suomenkieliset äänet sanovat useita kertoja ‘sanoma’.*
S: Mitäköhän se ”sanoma” vois olla? Kyllähän senkin joutuu pohtimaan itelleen, että se on selvä, että mitä tässä nyt yritetään tehdä. Mutta… Mun mielestä tosi vaikeeta… Jos ottais… Tai se on pidettävä mun mielestä semmosena hyvin semmosena abstraktina käsitteenä. Sanotaan että jos sä teet tasa-arvosta, että se ois vaikka aihe, mikä on niinku hyvä aihe. Näin. Niin se pysyy siellä mun mielestä sellasena ”vireenä”…
P: Jotenkin kaukana siitä tekemisestä myöskin?
S: Niin. Musta se on helpompi tapa työskennellä, kun että sitten miettii hirveesti, että mitä mä nyt ilmennän. Että se tulee… itsestään, mun mielestä. Että kun sä lähet miettimään sitä asiaa, niin se jollain tavalla paistaa sieltä raoista, että tässä on nyt tällänen teema, aihe.
P: Joo.
*kasvava tumma äänimatto*
P: Niinku mul on aika usein se, että… että, jos on säveltäjä tai äänisuunnittelija, niin se aihe tulee jo annettuna. Että joku on jo sen apurahahakemuksen kirjoittanut. Kysynyt toki multa, että: “Saako sut laittaa siihen mukaan?” Mutta että joku on joutunu näkemään sen vaivan jo, että se on valinnut sen aiheen ja sit mun pitää reagoida siihen, että mitä se mulle tuo mieleen tai…
*käkikello soi ja kello helähtää*
…mitä se mulle tuo mieleen.
S: Onko sulla paljon silleen, että: “Hei, hetkinen. Mullahan on tämmönen vanha juttu, mitä mä pystyn… Hei, täähän niinku liittyis tähän…”?
P: Joo. On toki. Että sitähän voi mutkan kautta siinä kanssa hyödyntää, että…
*I would like to try, like, stuff there…*
*Uhkaava syvä jousisoitinten ääni kasvaa.*
P: Että jos joku vaikka halua käyttää pelkästään puusta tehtyjä instrumentteja tai joku tämmönen näin. Että nyt tähänhän tuli tää, että tätä voi käyttää.
Mutta tosi paljon on sellasia, että ei oo koskaan pääsy missään teoksessa toteuttamaan jotakin semmosta, että “mä haluaisin toteuttaa tälläsen asia”, ja aina sitä tulee tarjottua, että “voisko tässä olla”, mutta sit se ei vaan sovi siihen aiheeseen tai sit se ei sovi siihen, miten sitä aihetta käsitellään.
*syvä hankaava jousisoitinten ääni haipuu*
S: Joo. No mulla on itse asiassa ihan sama. Me tehtiin ensimmäistä… parini kanssa tehtiin ensimmäistä duo-esitystä, ja mulla oli siinä, että mä haluun vetää hampailla jotain. Ja se oli semmonen, että mä haluan sen tähän, ja se onneks sopi siihen hyvin. Mutta se oli sellanen, minkä mä halusin ehdottomasti siihen… Valitettavasti nyt jälkeenpäin, mutta se nyt on siellä kuitenkin.
P: Miten niin onko se hampaidenko takia valitettavasti vai?
S: Hampaiden takia joo. Et se ei oo… Ei se… Tota… Mulla on vahvat hampaat, mutta ei se niinku… Aika harvoin noi sirkusjutut on sellasia että ne kropalle kauheen ergonomisia tai muutenkaan kauheen mukavia. Että tosi paljon kuluttaa. Ja nyt onneksi sitä ei ole joutunut esittämään hirveesti tai mitään muutakaan.
*Nykysirkus!*
S: Emmä tiedä. Se jotenkin niinku on… se tasapaino. Sen että… miltä se jotenki tuntuu niin hyvältä, vaikkei se oo kovin terveellistä. Tai jotenkin mä… Mä en tiedä mikä siinä on se juttu, että sen haluaa tehdä. Tää on vaan joku… Ja myös…
P: Se on tosi ruumiillinen. Mulla tulee aina semmonen, että ei oikein tiedä… Tunnen oikein mielessäni, että kun… *arrr* Niinku iskee hampaat kiinni johonkin täysillä.
S: Soo. Se on selvä. Tollanen. Ja plus että pystyykö… pystyykö tähän. Pystynkö mä tähän? Mä aina kokeilen, että pystynkö tähän. Ja aina monta kertaa. Aijai. Nyt sattuu. Mutta hyvältä tuntuu.
P: Joo, vähän tämmönen chilin syöminen.
S: Niin. Mutta se on sirkuksen muuten sellanen…
*Motiivi!*
…motiivi.
*Motiivi!*
P: Että sirkusesityksessä on tavallaan tämmöinen koettelemuksen tai kivun aspekti.
S: Joo. Kärsimyksen…
P: Niin. Kärsimyksen.
S: Niinku kärsimyksen kautta vapautuminen. On hyvin raamatullinen kielikuva.
P: Meillähän… olet ollut mukana teoksessa, sirkusteoksessa, jonka aihe oli tämä esittäjän tuntema kipu ja sitten sen kivun peittämisen kysymykset, jotka tavallaan on aika… Kuitenkinhan sirkuksessa pyritään siihen, että se ei yleisölle välity se kipu.
S: Joo. Ja toi on musta jotenki suomalaiselle nykysirkukselle ehkä tyypillistä. Että meillä oli siis ihan sama tässä mikä tehtiin tää duo, mistä mainitsin… Tää… Mistä alko tää hampailla leikkiminen. Siinä oli siis sellanen vastaparien keveys ja raskaus, ja se että ei piiloteta sitä. Meillä oli hyvin pelkistetty lava. Valkonen matto… Vähän semmonen laboratoriomainen, että… ei oo sitä sirkukselle… perinteiselle sirkukselle ehkä tyypillisempää peittelemistä ja sen niinku… kivun läpi hymyilemistä, vaan siinä oli niinku… sai tehdä sen… Ja siinä oli vielä… Se oli nelkytviis minuuttia oli se… viiskyt minuuttia. Ja siinä oli kaiken näkösiä raskaita juttuja, ja sitten se oma päälaji, pariakrobatia, oli viimeisenä se numero. Ja sitten Sakari Männistö, ketä oli ohjaaja siinä…
*tuomarin pillin vihellys*
…sano, että: “Nyt tehdään sitten oikein pitkä numero.” Ja se oli jotenkin: “Ei…” Ja sitten aina vaan laitetaan lisää. Vielä lisää. Niinku vielä lisää.
*tuomarin pilli viheltää kolme kertaa*
Ja se oli… Siis se… Mä muistan ne ensimmäiset: enskari ja siitä jälkeen. Niin mä olin aivan… Et tää on… Loppu tulee. Se oli niin raskas. Se. Ja siihen tuli sellainen ehkä helpotuksen kyynel, vois sanoo. Että se ei ollut kaukana, että mä en itkeny, kun se oli loppu se…kun mä sain lopettaa sen tekemisen. Että: “Tää on ihan hirveetä.”
Mutta siis joku siinä viehättää.
*raapiva nopeasti kohoava ääni*
*letkeää musiikkia*
S: Puhuttiin motivaatiosta, niin… Se tulee latinasta sanasta motivus eli liikuttaja. Musta se on hieno. Liikuttaja. Mikä on sinun liikuttajasi?
P: Okei? Kimpassa…
*Liikuttaja!*
S: Ehkä siinä nyt me päästään jonkinnäköiseen totuuden siemeneen. Että se liikkuminen… Että se pitää liikkua. Pitää mennä eteenpäin.
P: Joo. Kyllä.
S: Ja sillon, jos on aihe, niin sit sun pitää jotenkin sitä jalostaa. Sen pitää mennä eteenpäin. Sehän on tosi tylsää, että jos jäädään vaan siihen.
Tässä on vähän sama ilmiö, kun… Tuli jostain syystä mieleen, kun kirjoittaa ainetta joskus koulussa ja sitten ei tiedä, miten sen lopettaa. Ja sit henkilö herää ja kaikki on vaan unta… Tässä on vähän sama asia.
*ohi kiitävän junan ääni*
P: Nyt tulee motivus, motiivi.
S: Motiivi ”tarkoittaa vaikutinta eli syytä tietyn asian tekemiseen. Motiivit liittyvät haluihin ja tarpeisiin ja ne ovat läsnä kaikessa ihmisen toiminnassa.”
P: ”Vaikutin on toiminnan psyykkinen syy. Motiivit herättävät, ylläpitävät vireyttä ja ovat päämääräsuuntautuneita.”
S: ”Ne pitävät liikkeen tiettyyn suuntaan tiedostettuna tai tiedostamattomana ja sitovat tietyn määrän ihmisen energiasta. Koska monet motiivit tulevat alitajunnasta, on niiden löytäminen, tutkiminen ja kehittäminen erittäin vaikeata.”
P: ”Motiivit ovat niitä ’syitä’ (why’s) meidän käyttäytymisellemme, miksi toimimme ja haluamme asioita. Keskeisin syy käyttäytymiselle ovat motiivit ja tarpeet.”
S: ”McClellandin määritelmän mukaan motiivi on tietynlaiseen tavoitetilaan kohdistuva toistuva kiinnostus tai mielen askarrus.”
*Mielen askarrus!*
”Motiivit virittävät ja ohjaavat ihmisen käyttäytymisen tiettyyn suuntaan ja motivaatio on se psyykkinen tila ja halu, millä vireydellä toimitaan tavoitteiden saavuttamiseksi.” (Peltonen & Ruohotie, 1987)
P: Tää on kyllä hieno tää ”mielen askarrus”.
S: Joo. Hieno sana. Todella hieno.
P: ”Motiiveja on jäsennetty esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkian avulla.” (Wikipedia, 2020b)
S: Mutta täällä tuli tää… aaa…
P: Alkoi…
S: Arjen as… Eiku mikä se oli… Tää askarrus oli kyllä mielettömän hieno.
*Mielen askarrus!*
P: Voisko se olla meidän aihe?
Yhdessä: Mielen askarrus?
P: Se on niinku kuitenkin asia mitä aina vain tehdään.
S: Niin.
*musiikin pyörivä teema laskee hiljalleen*
*teema toistuu kaukaisena kaikuna*
Keskustelijat: Petteri Rajanti & Sasu Peistola
Musiikki: Petteri Rajanti
Lähteet
Kallio, R. et al. (toim.). (1991). Taiteen pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY.
Konttinen, R. & Laajoki, L. (2000). Taiteen sanakirja. Helsinki: Otava.
Peltonen M. & Ruohotie P. (1987). Motivaatio: Menetelmiä työhalun parantamiseksi. Helsinki: Otava.
Wikipedia (14.12.2020). Aihe- ja Motiivihistoria. Haettu osoitteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aihe-_ja_motiivihistoria.
Wikipedia (14.12.2020). Motiivi. Haettu osoitteesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Motiivi.
Aihe-podcast on osa Convolvulus-kirjaa. Kirjan pääset kokemaan kokonaisuudessaan täältä: CONVOLVULUS-KIRJA