Sparrauksella selkeyttä taiteelliseen työskentelyyn

Vallitsevan tilanteen myötä Cirkon henkilökunnan resursseja on pystytty suuntaamaan taiteelliseen kehittämiseen esitystoiminnan ollessa tauolla. Sirkustaiteilijoille on tarjottu sparrausta ja konsultaatiota esitystuotantojen eri vaiheisiin aina dramaturgiasta valosuunnitteluun, esitystekniikkaan, hallintoon ja viestintään. Reilu kymmenkunta taiteilijaa tai ryhmää on uskaltautunut konsultaation äärelle tähän mennessä. Yksi sparrausta pyytäneistä on sirkustaiteilija Vilhelmiina Sinervo, joka lupautui kertomaan konsultaatiokokemuksistaan:

“Sain sparrausapua Jereltä kiertuetoiminnan käytännöistä ja Jarkolta esityksen dramaturgiseen kehittämiseen. Eniten kaipasin todella konkreettisia esimerkkejä siitä, miten asiat toimivat kentällä ja miten omia asioita voisi viedä eteenpäin.

 Jeren kanssa kävimme läpi kiertuetoimintaa ja sen kannalta huomioitavia seikkoja, jotka ajoissa ajateltuina helpottaisivat hommia myöhemmin. Jerellä oli valmiina Powerpoint-esitelmä, joka toimi hyvin pohjana keskustelulle. Esitelmästä tuli paljon konkreettisia ja yksityiskohtaisiakin vinkkejä. Materiaalin pohjalta oli helppo kysellä tarkentavia kysymyksiä ja käydä keskustelua omaa projektiani ajatellen. Ennen kaikkea tuntui olennaiselta kuulla esitystoiminnasta teknisellä puolella toimineen henkilökohtaisia kokemuksia ja tarinoita ja niitä neuvoja, joita hän olisi mielellään tiennyt jo aloittaessaan. 

Jarkon kanssa pidimme useamman session esitykseni dramaturgian kehittämisen ympärillä. Ensimmäiset sessiot pidimme ennen Cirkon residenssiin saapumistani etänä puhelimitse ja jatkoimmekin pitkälti etänä. Etätuokiot olivat oikeastaan aika mukava tapa työskennellä, kun työtä pystyi tekemään missä vain ja puhelun loputtua sai jatkaa itsenäistä työskentelyä ilman paikan vaihtoa. Nämä sessiot perustuivat pitkälti keskustelulle, jossa Jarkko kysyi johonkin esityksen elementtiin liittyvän kysymyksen, johon joko osasin vastata tai en. Joka tapauksessa kysymystä seurannut keskustelu vei aina mielenkiintoisille keskustelualueille. Kysymysten ja keskustelun tarkoituksena oli ennen kaikkea olla asian äärellä, tutustua teokseen ja löytää syvyyttä aiheelle ja valinnoille. Eli se, että osasinko heti vastata, ei ollutkaan oleellista, vaan että kysymys voi jäädä muhimaan aivoihin ja jossain vaiheessa vastaukset löytyvät kuin itsestään.

Ensimmäinen dramaturginen sessio jännitti aikalailla, mutta sen jälkeen tuntui, että eipä niissä mitään hätää ole. Nää tyypithän on mun kanssa tässä pohtimassa eikä vaatimassa mitään valmiita vastauksia. Oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan toisen ammattitaidon tuomia työskentelykeinoja omaan projektiin ja sitä kautta tutkia omia luomis- ja toimintatapoja. Ennen kaikkea sparraustilaisuudet auttoivat luomaan uskoa ja selkeyttämään omaa projektia.”

Konsultaatiota antaneiden näkökulmasta oppimisprosessi on ollut molemminpuolinen. Myös sparraaja ammentaa uutta oppia jokaisen eteen tulevan kysymyksen äärellä. Vielä on vuotta ja konsultaatiotunteja jäljellä, joten toivomme sirkustaiteilijoiden olevan rohkeasti yhteydessä mieltä kutkuttavilla kysymyksillään.