RESIDENSSI: The Ordinary Circus Girl

Ulkona on -10 astetta pakkasta, mitä kuuluu Maneesiin?

-Väsynyttä, ollaan tehty niin kiireellä töitä. Loukkaantumisten takia työryhmä on muuttunut, ja on pitänyt oppia uusi koreografia tosi nopsaan. Kuvausaikataulu lyötiin lukkoon jo viime vuoden puolella ja sen muuttaminen olisi viivästyttänyt koko projektia. Kaikki ovat kuitenkin suurella mielenkiinnolla mukana ja hyväksyneet rankan tahdin.

Miksi yhdistää virtuaalitodellisuus sirkukseen?

-Vr:ää on nähty jo paljon peli- ja mainosmaailmassa, mutta taiteellisilla ehdoilla sitä on tehty vähän. Mekin etenemme pitkälti kokeilemalla. Corinne näki yhden vr-leffan New Yorkissa ja ihastui, sillä vr sopi hänestä täydellisesti sirkukseen. Barcelonassa nähtiin yhdessä Björkin näyttely, jossa katsetta ohjailtiin äänen avulla.

Teemme enemmän 360-kuvausta eli kuvaamme oikeasti. Tietokoneella tehdään jälkikäteeen vain jotain virtuaaliefektejä. Lopullinen teos on lyhytelokuva, jonka katselun väliin ehkä tulee esiintyjiä, jotta katsoja saa vähän taukoa vr-laseista. Vielä fyysisemmän kokemuksen saisi, jos katsoja istumisen sijaan roikkuisi ilmassa vaikka riippumatossa…

Miten 360-kamera muuttaa teosta ja sen treenausta?

-Aikataulujen määrittäminen on ollut haastavaa kameran takia, ja kuvaukset ovat venyneet pitkiksi kaikesta säädön määrästä: Onko valot hyvin, tarkista pysyykö teippi tuossa, tulit 5 cm liian lähelle kameraa, pitää ottaa uusiksi, kamera nytkähti, pitää ottaa uusiksi, ambulanssi meni ohi, pitää ottaa uusiksi. Joka suuntaan menee lankoja taiteellisesta tekniseen asiaan ja kaikki pitää pitää käsissä. Kesti pitkään edes ymmärtää mistä 360-asteen kameratyöskentelyssä on kyse. Mutta kaikki on mennyt järkevämpään ja eksaktimpaan suuntaan.

Sirkustaiteilijoina ollaan totuttu liveyleisöön ja saamaan heiltä energiaa. Nyt sama energia pitäisi saada kameralta, joka on kylmä, pyöreä pallo.

Eniten kameran käyttö on vaikuttanut esityksen rytmiin. Liikettä on työstettävä hitaasti, jotta katsoja ehtii kääntää päänsä. Myös fokus on muuttunut, kun katsoja istuu keskellä kuin yksi esiintyjistä tai tekijöistä, eikä tila ole enää tavanomainen sirkus- tai teatterisali.

360-asteen kamera tuo vielä kolmannen ulottuvuuden katseluun. Olen huomannut sanoneeni taiteilijalle, että ”voitsä olla vähän frontaalimpi” tai ”voitsä olla enemmän horisontaali”, koska vertikaalinen juttu on mielenkiintoista, jos katsot sitä frontaalina. Kaikki frontaali taas on kiinnostavaa, jos katsot sitä ylä- tai alapuolelta. On ollut jännittävää tehdä näitä huomioita, mutta tosi aikaavievää olla koko ajan tarkkana ja miettiä koreografiaa uusiksi.

Mitä kameratestit menivät?

– Sirkustaiteilijoina ollaan totuttu liveyleisöön ja saamaan heiltä energiaa. Nyt sama energia pitäisi saada kameralta, joka on kylmä, pyöreä pallo. Yleisö on katsonut tiettyyn suuntaan ja siihen on ollut myös etäisyyttä, vaikka se olisi istunut rinkinä lavan ympärillä. Omaa fyysistä tekemistä pitää osata avata yleisön lisäksi nyt myös kameralle ja otettava se lisäksi huomioon. Kameran katse on hyvin erilainen ja se on yksi meistä esiintyjistä. Mekin katsomme sitä, kutsumme ja annamme sille suunnan minne mennä.

Ennen demoa tehtiin kaikkein teknisin osuus, jossa testasimme kuinka paljon kameraa voi liikuttaa. Haluaisimme, että kamera liikkuisi paljon enemmäin kuin mitä vr-asiantuntijoiden mielestä sen pitäisi. Haluaisimme myös tietää, voiko kameraa roikottaa ilmassa taikurin laittamissa naruissa ja voiko kamerakin tehdä tiputuksen. Demossa aiomme kuvata lattiapätkää yleisömassaa ympärillä. Kuvamateriaalia ei olla vielä nähty, joten se on sitten tupla tai kuitti!