Residenssi: Työryhmä Hakanpää, Pehrsson, Ruotanen, Salin
Salla Hakanpää, Salla Salin, Anssi Ruotanen ja Joonas Pehrsson työskentelivät uuden Funis-teoksen parissa Cirkon Maneesi-salissa 11.–24.10. Minkälainen oli teoksen synty, ja mitä Funis haluaa sanoa kokijalleen? Työryhmä vastasi kysymyksiin.
Miten residenssiaika on sujunut?
Residenssiaika sujui, kuten tyypillistä on, kuin siivillä. Pääsimme teoksen teknisen toteutuksen kanssa suuria harppauksia eteenpäin, mikä ilahduttaa!
Mistä Funis sai alkunsa? Mitkä asiat inspiroivat tekemään juuri tämän teoksen?
Funis sai alkunsa visionäärisestä keskustelusta, joka alkoi Anssin kanssa, sitten laajeni Joonaksen kanssa käytäväksi ja johon Salla S. haluttiin mukaan, sillä Salla H. oli nähnyt Salla S:n töitä ja ihastunut niiden visuaaliseen kieleen ja tarkkuuteen. Inspiraation lähteenä oli muun muassa Tero Saarinen Companyn näyttämöteos Morphed, teoksen lavasteena heiluneet köydet ja sittemmin Gabriel Dawen lankainstallaatiot. Näistä lähtöpisteistä on tosin liikuttu jo varsin pitkälle eteenpäin. Köysi ja naru ovat teoksessa yhä merkittävässä roolissa, teoksen nimenkin mukaisesti. Sana Funis on latinaa ja tarkoittaa köyttä, narua ja lankaa, anatomisessa merkityksessä myös napanuoraa.
Funiksen kokemisen muoto on – ainakin tässä vaiheessa luovaa prosessia – esityksen sijaan installaatio, kokemuksellinen tila, jossa ihminen saa viettää usean tunnin aukiolon aikaikkunassa haluamansa verran aikaa.
Minkälainen on ollut Funiksen luomisprosessi?
Pitkä, kuoppainen ja hidas.
Mitä Funis haluaa katsojalle sanoa?
“Rauhoitu.”
“Ohjaudu.”
“Ajattele.”
“Ole läsnä tai älä ole.”
Funiksen työryhmä
Salla Salin on laaja-alainen taiteilija, joka työskentelee taiteen vapaalla kentällä kuva- ja esitystaiteen parissa toimien sekä itsenäisenä tekijänä että osana vaihtuvia työryhmiä. Salinin taiteellinen praktiikka pohjaa tilan verkostoluonteen, eli sen käsitteellisen ja fyysisen monikerroksellisuuden tarkasteluun ja esiintuomiseen. Hänen teostensa materiaalit valikoituvat kulloinkin käsiteltävän aiheen mukaan vaihdellen aina ihmiskehosta valoon, ääneen ja liikkuvaan kuvaan. Kooltaan hänen työnsä ovat usein varsin suuria; tiloja ja tilanteita, joilla on erityinen suhde ympäristöönsä ja joissa katsojan oma läsnäolo ja liikkuminen asettuu osaksi teosta. Salin on valmistunut taiteen maisteriksi vuosina 2014 (kuvataide) ja 2005 (esittävä taide).
Anssi Ruotanen työskentelee laajasti esittävien taiteiden kentällä työskennellen valosuunnittelijana ja muusikkona sekä jonkin verran myös videon kanssa. Pääasiassa Anssi on keskittynyt nykysirkukseen, nykytanssiin sekä fyysiseen teatteriin näyttämöllä ja mm. siksi lähestyy teoksia tietyin dramaturgisin vapauksin. Hänet tunnetaan epäkonventionaalisesta värien käytöstä sekä valollisesta ajattelusta objektien kautta. Tällä hetkellä Anssi työskentelee kulttuuritalo Martinuksessa valosuunnittelijana sekä vapaalla kentällä valosuunnittelijana ja tuotannollisissa töissä.
Joonas Pehrsson on äänen sekatyöläinen, työskentelee äänen ja musiikin parissa vapaalla kentällä sekä päivätyössään Kiasma-teatterissa. Pehrsson on tehnyt esitys- ja kuvataideproduktioita eri työryhmissä ja tekee pääosin elektronista musiikkia yksin ja yhdessä. Pitää musiikista ilman kertosäkeitä. Pehrsson on valmistunut medianomiksi (AMK) esitys- ja teatteritekniikan linjalta 2018.
Salla Hakanpää on monipuolinen nykysirkustaiteilija ja esiintyjä. Unohtamatta taustaansa ilma-akrobaattina, Hakanpää hakeutuu taiteellisessa työskentelyssään aktiivisesti uusien ja yllättävienkin elementtien pariin, esimerkiksi vedenpinnan alle. Hakanpää on opiskellut sirkustaiteen (AMK) lisäksi mm. laulua ja dramaturgiaa laajentaakseen taiteellista repertuaariaan ja ajatteluaan. Hakanpää on ilmaisuvoimainen ja karismaattinen esiintyjä, jonka teoksia kuvaillaan usein henkeäsalpaaviksi ja vaikuttaviksi. Hakanpää työskentelee sekä itsenäisesti että vaihtuvien työryhmien jäsenenä esittävän taiteen vapaalla kentällä.