RESIDENSSI: Palmu/Hakanpää/Virekoski/ Jämsä/Pehrsson
Mikä on sisäisen puheen merkitys? Mitä paljastuu verhon takaa?
Cirkon syksyssä havainnoitiin sisäistä puhetta, kun Ainu Palmu, Salla Hakanpää, Eira Virekoski, Anne Jämsä ja Joonas Pehrsson saapuivat residenssiin työstämään teostaan.
The Veil Project kuljettaa ihmisen sisäiseen maailmaan. Sisäiset prosessit saavat visuaalisen ilmiasun päällekkäisten ja muuttuvien pintojen, varjojen ja projisointien avulla. Esitys liikkuu esitietoisuuden saralla. Sisäisestä puheesta tulee näkyväksi vaihe, kun ajatukset ja tunteet ovat vielä suodattamattomina. Teos pureutuu sanojen rajaamaan todellisuuteen ja koittaa tehdä sen näkyväksi.
Mistä projekti sai alkunsa?
Olimme tehneet lapsille suunnatun teoksen, jossa tutustuimme varjon ja varjojen kanssa työskentelyyn. Halusimme jatkaa varjojen kanssa, tällä kertaa aikuisemmalle yleisölle suunnatulla teoksella. Projekti alkoi ajatuksesta tehdä esitys sisäisestä puheesta nimenomaan varjojen avulla. Sittemmin teoksen visuaalinen suunta on muuttunut edelleen abstraktimmaksi ja teema tarkentunut sisäisestä puheesta ajatusprosessien tarkasteluun.
Mikä on sisäisen puheen tehtävä?
Sisäinen puhe selventää ihmiselle itselleen, mitä milloinkin tapahtuu. Sisäinen puhe pohtii, miten mihinkin asiaan tulisi suhtautua. Sisäinen puhe voi rauhoittaa, rohkaista tai yllyttää. Sisäisen puheen avulla ihminen valmistautuu kommunikoimaan. Sisäinen puhe on selviytymiskeino. Jotkut puhuvat sisäistä puhettaan myös ääneen.
’Veil’ viittaa joko verhoon tai harsoon. Mitä verhon takaa paljastuu?
Verhon takaa paljastuu mielen uusi kerrostuma, ajatusprosessin uusi suunta ja todennäköisesti uusi verho.
Voiko puheesta joskus olla haittaa?
Harkitsematon puhe voi olla hyvinkin haitallista, samaten harkittu vihamielinen tai halveksuva puhe, oli se sitten sisäistä puhetta tai toiselle ihmiselle suunnattua kommunikoimista. Negatiivisiin kierteisiin jumittunut sisäinen puhe aiheuttaa haittaa sekä ihmisen toimintakyvylle että sosiaalisissa tilanteissa.
Ensi-ilta Stoassa syksyllä 2020.
teksti: Inari Nikkanen
kuva: Ainu Palmu