KIERROT rönsyää tiloihin

Taiteellisen Ajattelun Akatemian (TAA) ajattelu- ja fyysisen työn tuloksena on syntymässä teos nimeltään KIERROT, joka saa ensi-iltansa muodossa tahi toisessa alkuvuodesta. Taiteellisen Ajattelun Akatemiassa vuosina 2018–2020 opiskellut taiteilijoiden työryhmä on suunnitellut, valmistanut ja toteuttanut teoksen. Työryhmään kuuluu 25 eri taiteenalojen ammattilaista.

Kasvu, tauko, toivo ja outous inspiroivat TAA-työryhmän esitystuotantoa KIERROT. Kierteisyys ja toisteisuus, kehän kiertäminen sekä rikkakasveistaankin tunnettu kierrot-kasvisuku (Convolvulus) löytyvät teoksen nimen taustalta. Rikkaruohomaisesti rönsyilevä KIERROT valtaa tilan, ajan ja katsojan.

KIERROT yhdistää niin teatteria, tanssia, nykysirkusta kuin musiikkia. Miten erilaiset taiteen muodot kietoutuvat yhteen yhtenäiseksi teokseksi?

AAMURYHMÄ: Ryhmämme on lähtenyt liikkeelle varieteen ajatuksesta. Varieteessa eri taiteenmuodot ovat yhdessä samassa tilassa ja muodostavat yhteisen esityksen, mutta onko tämä kietoutumista? Me olemme lähteneet rikkomaan varieteen ajatusta kohti kietoutumista.

ILTARYHMÄ: Kokeiluiden, ehdotusten, keskusteluiden kautta. Hupsuttelemalla, assosiatiivisuudella ja pohdinnalla. Oman lisänsä työryhmän työskentelyyn tuovat koronan aiheuttamat rajoitukset. Työskentelemme pienryhmissä ja viestimme toisten ryhmien kanssa paljon videoin, ääniviestin ja kuvin, koska emme voi kokoontua koko työryhmän kanssa fyysisesti samaan tilaan yhtäaikaisesti. Olemme lähettäneet toisille pienryhmille työskentelystämme versoja, jotka ovat lähteneet kasvamaan toisten ryhmien käsittelyssä joskus yllättäviinkin suuntiin. Se, millainen kiertokasvi näistä versoista lopulta kietoutuu, kasvaa ja kehittyy yhä.

KIERROT versoo pysähtyneisyyden ja outouden tilasta. Minne olette pysähtyneet ja mistä outoutenne kumpuaa? 

JOKERIRYHMÄ: KIERROT-teoksen prosessi on ollut jokaiselle meistä täysin uudenlainen. Ympärillä suuri määrä kunnianhimoisia tekijöitä ja valtava määrä ideoita. Olemme päässeet tutustumaan kaikkien muiden ryhmien lähtöihin ja harjoitteisiin. Teoksen pysähtyneisyys tässä erityisessä ajassa tuntuu olevan samanlaista kuin optisessa illuusiossa, jossa riittävän nopeasti pyörivä kappale näyttää jäävän paikoilleen, outoon pysähtyneisyyden tilaan. Me tarkastelemme niin nopeita muutoksia ja kompleksista kokonaisuutta, että tarkastelunäkökulmastamme prosessi tuntuu välillä totaalisesti pysähtyneen. Meidän on vain tiedostettava, että pyörä pyörii edelleen kovaa, ja meidän täytyy olla siihen suhteessa. 

Convolvulus – johon työstämänne teoksen nimi KIERROT viittaa – on kiertojen kasvisuku, johon kuuluu myös puutarhojen tukahduttajana tunnettu elämänlanka. Minkä koette tukahduttavana ajassamme?

AAMURYHMÄ: Koronamaskit. Ahtaat sukupuoliroolit. Fyysisen läheisyyden puute. Se ettei voi työskennellä samassa tilassa fyysisesti yhdessä. Muutokset. Jatkuvat uuden suunnitelmat. Epävarmuus. Tulevaisuudettomuus. Rituaalien puute. Tukahduttaa päättämisen vaikeus. Tukahduttaa se että varoo ettei loukkaa toisia. Tukahduttaa kun jännittää jää välillä, ilmaan ja purkautumatta kun ei kohdata ruumiillisesti.

---

Alussa oli kielenkantoja ja pimeitä laaksoja. Alussa oli sadepilvijäristyksiä ja ampiaisen toukkia. Alussa oli mehiläiskato. Alussa oli hevosen keräämiä näkinkenkiä. Alussa oli sumuisia aavikkoja. Alussa oli _______ kasvimaalla ja kasvunsa keskeyttäneitä tammenterhoja. Alussa oli sinisiä siveltimiä, joilla kehrättiin kasaan kuninkaallisen lampaan villaa. Alussa oli klovni verhoissa odottamassa vuoroaan. Alussa oli sympaattinen hermosto joka velmuili kehon syvyyksissä. Alussa oli luuranko joka sai lihaa ylleen ja aika-ajoin vettä juodakseen. Alussa oli sadepilven päälle asetettuja betonimöhkäleitä, jotka hiljalleen alkoivat sulaa. Söin niitä kuin sulanutta jäätelöä. Tämän ei tarvitse tarkoittaa mitään. Tämä ei oikeastaan tarkoita mitään. Hyppely tulee muistuttamaan minua siitä, mitä en ole vielä ääneen sanonut, jotain mikä on jäänyt kantapään alle.

I början var rörelse och rörelsen blev form och formen blev liv och livet blev till.
I början växte något fram som inte ännu hade funnits, inte ännu hade ett namn, inte hade ett ursprung.
Något hade ingen form, ingen färg, ingen riktning.
Något var, men ville inte, inte än.
Blivandet övergick till varande och stannade upp en sekund. Stopp. En rytm hade skapats och fortsatte att vara en del av Något. Ett vågspel, ett flöde, en andning. Något växte till någonting och övergick emellanåt till ingenting. Cirkeln var sluten.

Alussa oli jotain, mikä jäi väreilemään, hengittämään, sykkimään, kasvamaan, vähenemään, räjähtämään, supistumaan.

Alussa oli ajatus, ihmetys, outous. Outoa, ajatuksen ulkopuolella olevaa, käsityskyvyn ulottumattomissa. Kuin arvaisi pöydän päällä olevan lampun muodot ja tarkoituksen, vaikka on itse aina istunut pöydän alla liikkumatta pimeässä. Ei ymmärrystä, ei käsitystä.

Alussa oli käsitteetön avaruus. Ihmisen tarve ymmärtää, käsitellä, kategorisoida, laittaa omaan ryhmäänsä itsensä ymmärtämisen avuksi. Ymmärtää, mutta vain rajoitetusti omien kokemusten ja ajatusten rajoittamana. Tarkoitus kontrolloida luokittelemalla. Muita, luontoa, elämää, ymmärrystä, laittaa laput kaikkeen.

*

Alussa oli usva, jonka seassa tuoksu
kasvun ja vehreyden tuoksu,
joka levittäytyi kuin pyörteilevän puron virta,
yli valojen ja varjojen
laaksojen ja kukkuloiden.

Alussa oli myös tanssi, hiljalleen etenevä kulku
tilassa virtaavat väreet, 
meren pinnan väreet
pinnan päältä ja alta nähdyt väreet
joihin ja joista valo suodattuu kuin savuiset patsaat
elävät, liikehtivät patsaat. 

Miksi me näemme tämän ja olemmeko sen salaisuudesta nyt osallisia? 
Alussa oli jotain, joka imaisi meidät mukaansa 
ja me aloimme punoutua tarinaan, 
maailmaan
kertomukseen,
ei ehkä suoraviivaiseen,
Mutta kuin kurkistukseen jonnekin jonkun takaiseen,
jonkun mikä voisi olla
Ja me näimme siitä pilkahduksen.

Ympärillä on hämärää, eikä kaiken tarvitsekaan tarkentua.
Nyt olemme tässä, 
sisällä ja ulkona,
lähellä ja kaukana;
Alussa oli hengitys, jonka kuulemme
Mutta emme tiedä kenelle se kuuluu
Kuuntelemme vain.

PÄIVÄRYHMÄ

TAA on Cirkon järjestämä kolmivuotinen hanke, jota rahoittaa Koneen säätiö. Se tähtää dramaturgisen ja kriittisen ajattelun kehittämiseen ja tuo eri esittävien taiteiden tekijöitä oppimaan yhdessä ja toisiltaan luovassa, rakentavassa ja keskustelevan rennossa ilmapiirissä. Hanke sisältää kaksivuotisen opintokokonaisuuden, joka järjestettiin lukuvuosina 2018–2019 ja 2019–2020 yhteistyössä Taideyliopiston Avoimen kampuksen kanssa sekä esitystuotannon.