HAASTATTELUSSA: John-Paul Zaccarinin taistelu homofobiaa ja rasismia vastaan

John-Paul Zaccarini on dragakateemikko, sirkuksen professori ja hiphop-draamakuningatar. Zaccarini ammentaa omista kokemuksistaan identiteettien risteymissä ja pyrkii avartamaan sirkuksen kenttää aiempaa inklusiivisemmaksi. Haastattelimme Zaccarinia MixRace MixTape -teoksen synnystä, nykysirkuksen vinouttamisesta ja psykoanalyysista.

Ymmärsin, että kokemukseni homofobiasta, rasismista ja elitismistä olivatkin kokonainen aarreaitta!

Miten The MixRace MixTape syntyi? Mikä on historia teoksen takana?

Kirjoitin ensimmäisen rap-kappaleeni “WhiteBoy Bubblegum” maisteriopiskelijoille pitämässäni rap-työpajassa. Vasta tällöin tajusin, miten kimurantti oma suhteeni luokkaan, rotuun ja seksuaalisuuteen olikaan, ja etten ollut oikeastaan koskaan käsitellyt näitä teemoja työssäni. Ymmärsin, että kokemukseni homofobiasta, rasismista ja elitismistä olivatkin kokonainen aarreaitta! Kuukaudessa olinkin sitten työstänyt koko esityksen.

Millaisia tarinoita haluat kertoa?

Haluan kertoa tarinoita siitä, miten rasismi on ottanut uudenlaisen, näennäisen kohteliaan muodon. Tai niin ainakin Tukholmassa. Homofobia ja misogynia ovat vielä vahvasti läsnä, mutta niin hienovaraisina, että ne ovat lähes huomaamattomia. Haluan inspiroida ihmisiä tuomaan nämä ongelmakohdat esiin ja käymään ikäviä keskusteluja niiden kanssa, jotka eivät edes välttämättä tajua olevansa rasisteja. 

Tuntuu, että minun tulee olla yhä aktiivinen, jotta voin suoda pääsyn sirkuskoulutukseen myös niille, jotka eivät välttämättä koe itseään ensisijaisesti tervetulleiksi. 

Miten koet erilaisten risteävien kategorioiden, kuten sukupuolen, seksuaalisuuden ja rodun, aseman sirkuksen kentällä? Tuntuu, että nykysirkuksessa on valtavasti potentiaalia, mutta koko skene on kuitenkin vielä varsin konservatiivinen, mitä tulee esimerkiksi erilaisiin representaatioihin ja ruumiillisuuksiin.

Konservatiivinen on varsin hyvä sana. Toinen osuva on homogeeninen. Naiset ovat pikkuhiljaa saamassa parempaa edustusta kentällä, joka on pitkään ollut hyvin miesvoittoinen – erityisesti ohjaajien, koulujen rehtorien ja festivaalijärjestäjien osalta. “All female” -esitysten lisääntymistä on syytä juhlia. Pohjoismainen sirkuskenttä on äärimmäisen valkoinen. Tuntuu, että minun tulee olla yhä aktiivinen, jotta voin suoda pääsyn sirkuskoulutukseen myös niille, jotka eivät välttämättä koe itseään ensisijaisesti tervetulleiksi. 

Olet tehnyt väitöskirjasi sirkuksesta ja psykoanalyysista. Miten tiedostamaton tai alitajuinen on sirkuksessa läsnä?

Ajattelen, että alitajuista tuotetaan samalla hetkellä, kun taiteilija pyytää meitä tulkitsemaan, mitä hän lavalla tekee. Alitajuinen syntyy, kun taiteilija toivoo meidän tuntevan jotain. Juuri siinä ja silloin. Mitä se sitten tarkoittaa, on jokaisen katsojan kohdalla tietysti eri asia. 

Ajattelen, että vinouttamisella tarkoitetaan normien muuntamista ja mukautumattomuutta uusiin normeihin.

Olisiko nykysirkusta mahdollista vinouttaa (to queer)?

Olen toiveikas. Ajattelen, että vinouttamisella tarkoitetaan normien muuntamista ja mukautumattomuutta uusiin normeihin. Ajattelen, että vinouttamisessa ei ole kyse normien suoranaisesta vastustamisesta tai myötäilemisestä vaan horjuttamisesta ja häiriköinnistä normien omien järjestelmien puitteissa.

The MixRace MixTape Cirkossa 5.–8.2.2020.

Uuden sirkuksen keskus ry on toiminut suomalaisen nykysirkuksen edistäjänä ja kehittäjänä jo vuodesta 2002.

Kaasutehtaankatu 1 (Rakennus 8, Kojehuone)
00540 Helsinki

Postiosoite: Kaasutehtaankatu 1/4
Sähköposti: cirko@cirko.fi

Tilaa uutiskirje