HAASTATTELUSSA: in_betweenin Onni Toivonen
Circo Aereon in_between sai virtuaalisen ensi-iltansa viime viikolla. Uuden teoksen synnyttäminen koronan varjossa on tuonut omat haasteensa, mutta toisaalta luomisen lähtökohdat ovat paljolti samat kuin normaalisti. Haastattelimme sirkustaiteilija Onni Toivosta juuri ennen ensi-iltaa in_betweenin luomisprosessista ja taiteen tekemisestä pandemian asettamissa raameissa.
Kertoisitko hieman itsestäsi ja kuinka tämä projekti alkoi osaltasi?
Tervehdys! Olen Onni Toivonen, jonglööraaja ja sirkustaiteilija Tampereelta. Osaltani tämä projekti alkoi, kun olin palaamassa takaisin Ruotsiin esiinnyttyäni lasten tanssifestivaaleilla Kööpenhaminassa. Maksim (Komaro) soitti minulle ja kysyi, olisinko vapaa luomaan jotain uutta. Olin esiintynyt vuonna 2017 hänen ohjaamassaan esityksessä. Kun hän soitti ja kertoi uudesta esityksestä, tiesin heti, että haluan olla mukana! Olin juuri tehnyt kokonaisen kiertueen tanssiesityksiä, joissa olin hädin tuskin jongleeranut, joten lupaus Maksimin uudesta luomuksesta oli kuin raikas tuulahdus ennen kuin se ehti alkaakaan.
Maailma ympärillämme ja siten myös in_betweenin alkuperäinen idea on hieman muuttunut sitten ensimmäisten harjoitusten. Kuinka drastinen muutos olosuhteissa on vaikuttanut sinuun ja työhösi taiteilijana?
Mitä ilmeisemmin pandemia on vaikuttanut työhömme taiteilijoina hyvin dramaattisesti. Olen ollut hyvin onnellisessa asemassa, kun olen pystynyt työstämään uutta valtaosan vuodesta 2020, mutta kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Tuntuu oudolta luoda uutta materiaalia, terästää tekniikoita ja kohdistaa kaikki energiansa työhönsä, kun ei edes ole tietoa milloin on mahdollista esiintyä. Taloudellisesti tilanne on myös melko synkkä. Suurin osa tuntemistani ammattimaisista sirkustaiteilijoista jatkaa harjoittelemista, luomista ja kaikkea sitä työtä, jota tarvitaan, jotta he pystyvät pitämään yllä korkean taitotasonsa ja taiteellisen kehityksensä. Valtaosalle kuitenkin maksetaan vain työn esiintymispuolesta.
Tämän projektin osalta ideat ja visiot muuttuivat alkuperäisestä matkan varrella hieman, mutta mielestäni näin käy melkeinpä aina taiteellisessa hankkeessa, pandemialla tai ilman. Minusta tuntuu, että olemme löytäneet esityksen sitä luodessa.
Viime vuoden aikana taide- ja kulttuurielämä on ollut hyvin rajoitettua. Reflektoiko in_between tätä?
Luulenpa ettei oikeastaan, ei ainakaan eksplisiittisesti. Emme ole myöskään yrittäneet tehdä esitystä nimenomaisesti ei-koronasta tai mistään muustakaan. Ehkäpä jos puristat silmäsi tiukasti kiinni ja käännät päätäsi 15 astetta vasemmalle, voit aistia, että esitys tehtiin globaalin pandemian aikaan. Tai sitten et.
Miltä sinusta tuntuu, kun edessä on enää muutama päivä ensi-iltaan?
Tässä vaiheessa on aina lukuisia asioita tehtävänä ja kohennettavana eikä koskaan liikaa aikaa, mutta jotenkin me aina onnistumme saamaan kaiken valmiiksi. Alan nauttimaan esityksestä tässä vaiheessa paljon enemmän, kun voin keskittyä vähemmän koreografioiden ja merkkien muistamiseen, pukujen vaihtoihin jne. ja virittäytyä enemmän tunnelmaan!
Jotkut ovat löytäneet koronan aikana yksinäisyydestä rauhan, O Solitude, my sweetest choice kuten Henry Purcell kuvailee, mutta toisille sosiaalinen eristäytyminen ja eristäminen on tuskallista. Kun esitykset ovat ohi, viettäisitkö aikasi mieluummin ylhäisessä yksinäisyydessä vai yhdessä ystäviesi kanssa?
Pistäkää vain se rokote minuun! En ole edes mikään suuri klubi-ihminen, mutta haluan vain tanssia lukuisten hikisten, vieraiden ihmisten keskellä ilman pelkoa. Nautin eristyksestä ja kaiken pysähtymisestä ehkä kuukauden ajan. Tämä ensi-ilta on erinomainen vaihtoehto oikealle yleisölle parempia aikoja odotellessa.