Emansipoiva empatialoikka taiteiden välisiin maailmoihin

Olen usein tuntenut itseni ulkopuoliseksi, kun klasareiden kesken jutellaan siitä, miten Brahms kamarimusiikissaan tavallisimmin rakentaa musiikillisen kliimaksin tai siitä, miten illan solisti fraseerasi Prokofievin toisen osan hitaan linjan aivan tradition vastaisesti. Olen tilannetta auttaakseni lukenut opintojeni aikana useita tärkeitä ja arvostettuja opuksia aiheiden tiimoilta sekä yrittänyt väkinäisesti näytellä mukana kulloisessakin tilanteessa vaadittavaa ihastusta tai tuhahtelua. Vihdoin olen ymmärtänyt, että on ok olla olematta kiinnostunut siitä, mikä marginaalissamme on valtavirtaa.

Useat projektit, joissa olen ollut viimeisten 12 vuoden aikana mukana tai joita olen itse päässyt suunnittelemaan, ovat olleet taiteita yhdisteleviä tai taiteidenvälisiä. Sellaiseen minua ei ole kuitenkaan koulutettu eikä sitä ole kukaan minulle opettanut, joten on ymmärrettävää, että olen tuntenut sen olevan jonkinlainen salainen pahe, jota täytyy tehdä siellä jossain vapaan kentän pimeissä uumenissa ja keskittää suuri osa ajasta ”perusrepertuaarin omaksumiseen” ja ”tradition sisäistämiseen”. Muuten en ole kokenut tulevani hyväksytyksi omassa yhteisössäni. Pitää todistaa, että osaa toista, ennen kuin voi tehdä jotain muuta. Mutta eihän siinä ole juurikaan järkeä! Eihän gynekologi todista osaavansa olla sydänkirurgi ennen kuin alkaa harjoittaa ammattia – ne ovat saman alan kaksi eri ammattia, jotka usein kysyvät erilaisia taitoja, luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia.

Hain viime keväänä ystäväni suosituksesta opiskelemaan Cirkon ja Taideyliopiston Avoimen kampuksen yhdessä järjestämään koulutukseen nimeltä Taiteellisen Ajattelun Akatemia (TAA). TAA on moninainen joukko ihmisiä, jotka kaipaavat enemmän kuin mitä heille annetaan. TAA:ssa pureudutaan erilaisiin esityksiin, niiden dramaturgisiin sekä kompositionaalisiin yksityiskohtiin ja rakenteisiin, opitaan, jaetaan, kuunnellaan ja kohdataan keskustelemalla. Monitaiteellisen yhteisön intensiiviperiodit laajentavat ajattelua ja lisäävät mielikuvituksellisimmankin mielen näkökulmia entisestään. TAA on eräänlainen taiteen erikoistumisopintokokonaisuus. Henkilökohtaisesti tärkeä kokemus on ollut, että TAA:ssa en koe olevani ulkopuolinen vaan yksi muista.

Suurin ihmetyksen aiheeni on kuitenkin edelleen se, olenko koko elämäni opiskellut väärällä alalla, vai kaipaako alani kehitystä monimuotoisempaan suuntaan? Puhutaan paljon siitä, että tulevaisuudessa muusikkous on oleva hybridiosaamista. Mielestäni se on kuitenkin ollut sitä jo hyvän aikaa – vapaalla kentällä todennäköisesti aina. Annetaanko meille tarpeeksi koulutusta hybridiosaamiseen vai voisiko sitä vielä kehittää? Taideyliopistossa on keskusteltu Taiteellisen Ajattelun Akatemian laajentamisesta maisteriohjelmaksi, mutta asia on vielä keskustelun asteella. Toivon kaikkien tulevaisuuden kaltaisteni puolesta, että se saataisiin tapahtumaan, ja yhä useampi meistä ulkopuolisista voisi kuulua joukkoon.

Linda Suolahti on vapaan kentän kyläluuta ja akateeminen viulisti, jonka mielikuvitus sauhuaa taiteellisessa suunnittelussa perustamiensa Kokonainen-festivaalin ja Caisa Classequal -konserttisarjan parissa.

TAA 2021–2022

On ollut kiinnostavaa ja avartavaa kohdata muiden alojen taiteilijoita. Nähdä yhdessä esityksiä ja kokea taiteiden rajat ylittävää vuorovaikutusta. On ollut erityisen antoisaa kuulla eri alojen ihmisten omasta työstä ja taidekäsityksestä koskien sekä opettajia että muita opiskelijoita.

Tuomas Vuorinen, Sirkustaiteilija, TAA 2018–2020 osallistuja

Opintokokonaisuutta pitäisi ehdottomasti jatkaa. Vaikea kuvailla lyhyessä tilassa sitä huomiota ja kiinnostusta, mitä ystäväni (eri maista, kulttuurialueista ja kieliryhmistä) ovat osoittaneet tätä kohtaan.

Mikko Rinnevuori, Sirkustaiteilija, TAA 2018–2020 osallistuja

Taiteellisesta ajattelusta

Olemme toista kertaa kokoontuneet keskustelemaan, pohtimaan ja hahmottamaan taiteellisten teosten dramaturgisia, kompositionaalisia ja koreografisia rakenteita. Kysymyksiä siitä, miten teos toimii, mitä se tekee ja miksi. Mitä on ilmaisu ja mitä havainto? Miten teos kommunikoi ja miten otan sen vastaan. Keskustelu edellä mainituista aiheista ja asioista generoi taiteellista ajattelua. Se on taiteen ymmärtämistä sekä sen käsittämättömyyden arvostamista. Se on maailman ilmiöiden näkemistä, sillä taide on kaikkialla.

Ville Sandqvist, varadekaani, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu

Taideyliopiston Avoimen kampuksen ja Cirkon omilla hartioilla

Vuosina 2018–2020 toteutettu ensimmäinen Taiteellisen Ajattelun Akatemian (TAA) opintokokonaisuus tapahtui Koneen säätiön tuella. Kiinnostusta opintokokonaisuutta kohtaan oli niin paljon ja kokemus niin positiivinen, että Taideyliopisto ja Cirko kokivat opintokokonaisuuden jatkamisen erittäin tarpeelliseksi. Niinpä vuoden 2021–2022 opintokokonaisuus toteutetaankin Taideyliopiston ja Cirkon omilla resursseilla ilman hankerahoitusta. TAA:n vastuuopettajina toimivat Ville Sandqvist Taideyliopiston puolelta sekä Jarkko Lehmus Cirkolta. Villen ja Jarkon lisäksi jokaisella lähiopetusjaksolla on mukana myös yksi vaihtuva vieraileva opettaja syventämässä näkökulmia viikon aiheisiin.

Hakijoita lukuvuoden 2021–2022 TAA:han tuli yhteensä 61. Hakijoista pystyimme valitsemaan 16 opiskelijaa, jotka edustavat kaikkia esittävien taiteiden aloja. Esityislaatuista TAA:n molemmille vuosikursseille on opiskelijoiden erittäin laajaa ikäjakauma. Lukuvuoden 2021–2022 TAA on tuonut yhteen tasavertaisesti toistensa kanssa keskustelemaan ja opiskelemaan sekä uransa alkuvaiheilla olevia että vuosikymmenien kokemuksen omalta alaltaan omaavia taiteen tekijöitä. Taiteen dramaturgisista ja kompositionaalisista rakenteista yhdessä ja toisiltaan oppiminen onkin opintokokonaisuuden keskiössä.

Jarkko Lehmus, dramaturgi/tuottaja, Cirko