RESIDENSSI: Traces of Hooping

Loka-marraskuun vaihteessa Cirkon residenssiä asutti vannetanssitaiteilija Henna Matanuska. Parin viikon aikana Solmu-salin puitteet tulivat Hennalle tuttuakin tutummiksi, kun hän harjoitti tulevaa teostaan Traces of Hooping. Se yhdistää tanssin ja vanteella taiteilun hieman yllättävästi piirtämiseen. Tuloksena syntyy pigmentin muodostamia kuvioita, joista voinee havaita viittauksia Hennan suosikkitaiteilija Basquiatin teoksiin.

Miten löysit vanteen tanssipartneriksisi?

Opiskellessani teatterialaa 2000-luvun alkuaikoina koin, että ei tämä ole se juttu mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi. Näin videon, missä nainen tanssi vanteen kanssa. Se oli jotain, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt, jotain mikä vangitsi katseeni.

Siitä suorilta suuntasin lelukauppaan, ostin kaikki mahdolliset vanteet ja aloitin harjoittelun. Kaikki vapaa-aika kului vanteiden parissa, se antoi voimaa ja innosti. Lopetin koulun ja aloin pyörittämään vanteita 24/7.

Vanteet kiehtoivat, muoto ja mahdollisuus liikkua – se tuntui vapauttavalta. Koin että tämän objektin kanssa pystyn ilmaisemaan itseäni parhaiten. Alkuun kiersin ympäri Suomea keikkaillen lähinnä tulivanteilla, mutta sen jälkeen tieni vei Suomen rajojen ulkopuolelle esiintymään ja opettamaan.

Vanteet ja värit ovat pääosassa Traces of Hooping -teoksessa. Miten päädyit vanteiden, hiilen ja pastelliliitujen liittoon?

Tampereella järjestettiin 2016 poikkitaiteellinen Kartanoise-tapahtuma, joka sijoittui vanhaan kartanoon ja sen puutarhaan. Työhuoneeni sijaitsee samaisessa rakennuksessa, ja minua pyydettiin mukaan, mutta silloin muut työt pitivät kiireisenä. Ehdin kuitenkin vierailemaan tapahtumassa ja päätin osallistua seuraavana vuonna.

Talven ja kevään 2017 olin kiertueella. Kaiken kiireen keskellä luovuus ei saanut aikaansa, joten mietin jo peruuttavani osallistumiseni toukokuiseen Kartanoiseen. Mutta sitä ennen sain järjestäjältä viestin, kuin hän olisi lukenut ajatukseni: “jos et tiedä vielä mitä teet, älä peru”.

Ja sen sähköpostin luettuani ajatuksiini alkoi tulla uusia ideoita. Skotlannissa ollessani sain viettää pari vapaapäivää. Eräänä aamuna herätessäni ajatus yhdistää hiiltä, vanteita ja tanssia pulpahti päähäni.

Toukokuussa 2017 Kartanoise-tapahtumassa oli työhuoneeseni ilmestynyt installaatio Traces of Hooping // Sound of Creating. Se sisälsi vanteiden ja kehon jäljistä syntyneet 10 pyöreänmuotoista taulua, äänimaiseman luovan työn äänistä, videodokumentin taulujen syntymisestä sekä osallistavan osion. Osallistavassa osiossa yleisö sai piirtää minulle liike-ehdotelmia. Niistä olen sittemmin työstänyt videoita Instagram-tililleni soundofhoops. Osallistavasta osiosta tuli myös osa esitykseen. Se on vuoropuhelua yleisön ja taiteilijan välillä, molemmat pääsevät käyttämään omaa luovuuttaan. Piirrokset ovat antaneet työhöni inspiraatiota ja vapautta liikkua.

Alkuun käytin vain hiiltä, joka valikoitui autenttisuutensa ja maanläheisyytensä takia. Testasin myös maaleja, mutta maalin ja hiilen yhdistäminen ei tuntunut toimivan. Aloin kaipaamaan kuitenkin myös värejä, ja siitä syntyi idea yhdistää pastelleja mukaan.

Pastellit ja hiilet ovat kuin samaa heimoa.

Taulujen rinnalle työstän nyt live-esitystä. Se on performanssi, vanne-esitys, luovan liikkeen ja kuvataiteen sulautuma. Teoksessa yleisö pääsee todistamaan jälkien syntyä läheltä. Jäljen syntyminen, muuttuminen tai katoaminen kokonaan tekee teoksesta myös graffitin kaltainen – se mikä oli hetki sitten muuttuu ja on ohimenevää. Jäljistä syntynyt teos voi jäädä tilaan ja jatkaa eloaan kuvataiteena tilassa.

Miten Traces of Hooping -teoksen elämä jatkuu residenssiaikasi jälkeen?

Residenssin jälkeen seuraavana esitysvaiheessa on kokeilu, jossa yleisö pääsee lunastamaan itselleen osan teosta. Jos teos ei voi jäädä esitystilaan, voidaan se myydä osina. Näin se pirstaloituu pieniksi teoksiksi ympäriinsä.

Sovittua ensi-iltaa ei ole. Traces of Hooping ei ole näyttämöteos, mutta voisiko se olla? Museot, galleriat sekä avoimet tilat tuntuvat enemmän kodilta tälle teokselle.